Nopeasti on mennyt kuukausi Meksikossa. Aiemmat reissut ovat olleet kahden viikon mittaisia, ja kun muiden lomareissaajien kanssa olemme jutelleet, ovat monet todenneet, että kaksi viikkoa oli riittävästi. Jotkut ovat kyllä sanoneet, että olisi pitänyt olla kolme viikkoa saman tien.
Jossakin vaiheessa parin viikon jälkeen ei enää ajattelekaan olevansa muualla. Arjen rutiinit täyttävät päivän ja aluksi outoja olleet asiat, vaikkapa liikkuminen kaupungilla tai kaupassa asiointi, muuttuvat normaaliksi. Asiat ja paikat alkavat olla tuttuja.
Säät ovat suosineet, ja ainoastaan kerran on satanut pari-kolme päivää yhteen menoon. Lämmintä on ollut sopivasti 27 – 32 astetta. Emme ole pitäneet ilmastointia päällä koko aikana. Lämpöön tottuu ja huoneiston läpiveto viilentää. Valon määrä on kyllä mahtavaa.
Meksikolaiset ihmiset muistuttavat suomalaisia monilta osin, vaikka moni ei uskoisi. Ihmiset eivät ole niin ystävällisiä ja hymyileväisiä kuin matkaoppaat antavat ymmärtää, mutta eivät he ole epäystävällisiäkään. Melko varautuneita he ovat. Ihmiset eivät ota kovin helposti kontaktia vieraaseen. Esimerkiksi meitä on alkanut oma-aloitteisesti jututtaa ainoastaan yksi henkilö koko aikana ja hänkin oli päihtynyt. Hän kyllä kovasti vakuutteli meille tuntevansa Suomen Lapin ja oli muutenkin kovin maailmanmiestä. Näitähän tapaa Suomessakin. Espanjan kielen taito on vielä sen verran alkutekijöissään, että itsekään emme ole kovin paljon tuttavuutta päässeet tekemään alkuasukkaisiin, kieltä täytyy petrata vielä melkoisesti.
Asiakaspalvelun laatu on suunnilleen samaa tasoa kuin Suomessa, ehkä jopa vähän heikompi. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että meksikolaiset olisivat laiskoja tai töykeitä vaan siitä, että hyvin harvat ovat saaneet koulutusta myyntityöhön. Toisaalta asiakaspalvelukokemus on jokseenkin aina aito.
Busseissa ei kuule höpöttelyä vaan jokainen istuu itsekseen, ellei ole jonkun tuttu. Usein ihmiset istahtavat bussissa käytävän puoleiselle paikalle ja jättävät ikkunanpuoleisen paikan tyhjäksi. Tällä tavalla ei haluta ilmaista sitä, että halutaan istua yksin vaan tapa johtuu siitä, että ikkunanpuoleinen paikka on vaan epämiellyttävämpi paahtavassa auringon paisteessa. Bussissa annetaan melko helposti paikka esimerkiksi lastaan kantaville äideille tai vanhoille ihmisille.
Liikenteen sujuvuuteen ja joustavuuteen kiinnitimme vajaat neljä vuotta sitten tehdyllä reissullakin huomiota. Suojatiellä kulkijoita väistetään erittäin joustavasti. Jos kävelee suojatielle, autot pysähtyvät jokseenkin poikkeuksetta. Äänimerkkiä ei käytetä niin herkästi kuin Etelä-Euroopassa tai Turkissa eikä äänimerkkejä käytetä aggressiivisesti.
Playa del Carmen kasvaa hurjan nopeasti, ja kaikkialla rakennetaan. Jossakin luki, että kaupungissa oli 1970-luvulla kolmisen sataa asukasta, joten väkiluku on kasvanut ja kasvaa erittäin nopeasti. Kun kaupunki vietti viime viikolla 115-vuotisjuhliaan, nämä eivät perustuneet siihen, että kaupunki olisi perustettu 115 vuotta sitten vaan siihen että paikkakunta ylipäätään mainittiin ensimmäisen kerran jossakin asiakirjassa.
Kaupunki on myös varsin hyvinvoivan oloinen. Kaikki maksavat nykyisin veroja, ja Meksikon nykyisen presidentin Enrique Peña Nieton aikana on tehty isoja verouudistuksia, joiden ansiosta kunnat ja valtio saavat huomattavasti enemmän verotuloja kuin aikaisemmin. Minimipalkkaa korotettiin viime viikolla, nyt se on 88,36 pesoa päivässä. Meksikossa arvioidaan 25 miljoonan työntekijän elävän tällä minimipalkalla eli 4 euron päiväansiolla, josta siitäkin maksetaan pieni vero-osuus. Moni tekee tietysti kahtakin työtä. Työviikko on 5½ - 6 päivän mittainen. Ei ihme, että moni pyrkii saamaan tuon summan tai enemmän myymällä myyntikärryistä jos jotakin syötävää, esittämällä paikallisbussissa musiikkia tai pukeutumalla pellen pukuun ja esittämällä stand up -komiikkaa.
Työntekijöitä on paljon kaikissa yrityksissä, ja esimerkiksi Bodega-kaupassa käydessämme ihmettelimme hyllytäyttäjien määrää: heitä oli useita kymmeniä suurehkon S-marketin kokoisessa kaupassa. Suuri osa työntekijöistä palkataan vuokrafirmojen kautta ja työsuhteet kuulemma katkaistaan silloin tällöin päiväksi tai kahdeksi, millä vältellään lakeihin perustuvaa sitovuutta.
Äärimmäistä kurjuutta ei näy Playa del Carmenin kaduilla, vaikka vähävaraisuutta ja niukkuutta näkyykin. Toisaalta köyhillä ei varmaankaan ole varaa asua keskustassa vaan he elävät kauempana, missä asuminen on halvempaa. Sosiaaliturva Meksikossa on kaiketi heikko ellei olematon. Kerjäläisiä on ollut muutamia turistien suosimien paikkojen tienoilla, lähinnä ostoskadun lähellä, mutta heitä ei näy enää kauempana rannasta.
Meksikolaisesta rikollisuudesta on maan ulkopuolella vahvat käsitykset. Medioissa viesti välittyy nopeasti. Tilastoja on suhteutettava lisäksi siihen, että maassa asuu 130 miljoonaa ihmistä ja suurimmassa osassa rikollisuus liittyy kolmeen tekijään: yöaikaan ja juhlimiseen tai huumeisiin. Emme ole tekemisissä näissä ympyröissä. Poliiseja kaupungilla näkee lähes joka kadunkulmassa. Emme ole kohdanneet vaaran paikkoja tai nähneet ryöstöjä tai ryöstöyrityksiä. Rahaan on vastattu oikein ja muutenkin asiointi on ollut aina rehellistä.
Ensi viikolla jatkamme matkaa ja siirrymme Costa Rican pääkaupunkiin San Joseen. Nyt kun olemme tutustuneet tarkemmin matkakertomuksiin, kaupunkia moititaan erittäin kalliiksi ja tylsäksi paikaksi. Hintataso on lähellä Suomen hintoja ja tutustumiskohteet ovat kaupungin ulkopuolella. Saa nähdä mikä kokemus San Josesta muodostuu, Playa del Carmenissa on ollut kyllä erittäin mukavaa.
