Costa Ricassa

Sunnuntaiaamuna 3.12. päästiin San Josen lentokentälle ja täälläkin muodollisuudet sujuivat nopeasti. Passintarkastaja kyseli, kuinka kauan aiomme viipyä maassa, mitkä ovat meidän ammatit, missä osoitteessa oleskelemme. Tullitarkastukseen jätimme lentokoneessa jaetun espanjakielisen tullilomakkeen, jonka vaihtoehtoihin olimme kaikkiin vastanneet No. Sitten läpivalaistiin kaikkien maahan saapuvien kaikki matkatavarat.

Lentokentällä hyppäsimme pikemmiten taksiin. Taksinkuljettaja oli asunut jossakin vaiheessa Amerikassa, hän osasi hyvin englantia ja oli hyvin ystävällinen mies. Hän soitti antamaamme puhelinnumeroon selvittääkseen tarkemmin, missä on päämäärämme Campo Alto ja ohjeiden avulla osasi mukavasti perille. Kuljettaja ajeli pikkuteitä välttääkseen tietulleja. Matkan aikana juteltiin vähän niitä ja näitä. Hänellä ei ollut juuri tietoja Suomesta; kyseli onko se jossakin Islannin lähellä, kun Finland on lähes kuin Island. Hänen poikansa oli kuulemma parastaikaa Dublinissa, ja oli viestitellyt että paleltaa niin perusteellisesti.

Kun Costa Rica mainitaan Väli-Amerikan vauraimmaksi ja turvallisimmaksi maaksi, oli hassua, että majapaikkamme sijaitsee vartioidulla alueella ja sinne saavutaan kahden portin läpi. Molemmilla porteilla kirjattiin passitiedot rekisteriin, minkä jälkeen pääsee alueella liikkumaan vähemmällä byrokratialla. Meidän kämppä on sitten edificio seis, aparatamento siete. (Majapaikka Airbnb:ssä)

Ensimmäinen portti Campo Alto -alueelle.

Toinen portti.

Costa Ricassa saamme käyttää isoja rahoja, kun yhdellä eurolla saa vajaat 670 Costa Rican colonia. Taksamittari raksutti villisti noin 15 kilometrin matkan, ja perillä lukema oli 9000 colonia.

Sittenpä päästiin asettumaan majapaikkaan. Emme tarvinneet avaimia, kun ovet toimivat koodeilla. Koodit vuokraisäntä oli toimittanut sähköpostitse etukäteen.

Meidän kämppä toisessa kerroksessa.

Hassun värisiä taloja. 

Toinen kahdesta makuuhuoneesta.

"Olohuone"

Näkymä parvekkeelta.

Keittiö.

Lähin uima-allas.

Huonosti nukutun edellisen yön vuoksi päätimme ottaa nokoset. Päivän päätteeksi kävimme tuhlaamassa parikymmentä tonnia ruokaostoksiin 800 metrin päässä olevassa alueen omassa kaupassa. Totesimme kaupan kalliiksi ja päätimme asioida jatkossa muualla.