Meksikossa ja Väli-Amerikassa: Manchesterista Meksikoon

Heräsimme hyvissä ajoin kello kuuden jälkeen. Napostelimme aamupalaa ja kävelimme juna-asemalle. Asemalla luimme taulusta, että juna lähtee raiteelta 13.

Laiturilla odottelimme viitisen minuuttia ja pääsimme jälleen mukavalla junakyydillä lentoasemalle. Tälläkään kertaa kukaan ei tarkistanut lippujamme.

Manchesterin lentokentän rautatieasemalta johtaa näyttävän näköinen putki terminaaliin.

Thomas Cookin lento MT2843 oli sekin mukava: Kone oli uuden oloinen, palvelu pelasi hyvin; saatiin lämmin ateria lennolla, meidän mielestä pahanmakuista kahvia, pikku jäätelö välipalaksi (se oli lilliputti, ei ole nähty pienempää tuuttia) ja matkan lopuksi välipala. Lentokapteeni oli innokas laittamaan turvavyön merkkivalot palamaan pienemmästäkin ilmakuopasta. Se aiheutti sen että brittiläiset matkustajat eivät kunnioittaneet merkkivaloa vaan juoksentelivat vessassa ja muutenkin koneen käytävillä miten sattuu.

Lentokoneen keskellä oli alakerran vessa, jossa oli viisi wc:tä. Maaritia huvitti kun yksi lentoemoista keskittyi vessavahdiksi, ja komenteli, miten alakertaan sai mennä. Vessojen luona alakerrassa oli pieni odotustila istuimineen. Mainittakoon että kone ei ollut kaksikerroksinen, ainoastaan tuo mukavuuslaitos oli rakennettu koneen pohjaan.

Lennon lopulla ihmettelimme koneen sotkuisuutta. Mielestämme emme ole nähneet sellaista sotkua esim. suomalaisilla lennoilla, vaikka nekään eivät ole olleet mitään malliesimerkkejä. Onko pakko sotkea noin paljon?

Cancunista Playa del Carmeniin

Cancunin kentällä passintarkastukset ja muut maahantulomuodollisuudet sujuivat nopeasti ja näppärästi. Matkatavaroissa oli tarkastustarrat, eli tavarat oli pengottu, mutta myöhemmin totesimme kaiken olevan mukana ja paikoillaan. Arvasinkin, että suojakassin sisässä oleva rinkka tarkastetaan matkalaukkuja herkemmin.

Varasimme kimppataksin (Super Shuttle) jo etukäteen eBookersilta, kun kovasti majoituksen yhteydessä tyrkyttivät. Noin 55 kilometrin matka maksoi kahdelta hengeltä noin 500 pesoa eli vähän yli 20 euroa, mutta eipä tarvinnut vaivautua pitkän lennon jälkeen etsimään busseja tai muuta kuljetusta. Jos olisi otettu tavallinen taksi, olisi se kai maksanut puolet enemmän.

Autossa oli 8 matkustajaa, ja kaksi matkustajapariskuntaa jäi kyydistä ennen meitä. Saavuimme majapaikkaan kello 17:n maissa. Soitimme puhelun majapaikan hoitajalle, kun hän ei ollut saanut Whatsapp-viestiämme tai ainakaan ei siihen reagoinut.

Majoittaja esitteli perussysteemit ja pääsimme purkamaan laukkuja. Päivä oli pitkä, kun kello nukkumaan mentäessä kello 10:ltä illalla olisi lähtöpisteessä Manchesterissa jo neljä aamulla.

Kylpyhuoneessa ja keittiössä on käytetty luovasti laminaattia kaakeleiden tapaan.

Siivous ei sisälly majoitukseen viikon aikana. Majoittaja kertoi, että huoneessa on tarvittavat siivousvälineet. Kuvassa löytämämme tarvikkeet.

Alla ulkokuvia majapaikasta: